Yksi tärkeimmistä asioista, mitä opin työnohjaajakoulutuksessani, oli oppia ymmärtämään ja hyödyntämään metataso keskusteluissa sekä monissa arkisissa tilanteissa. Ei, en tarkoita Facebookin tai Instagramin käyttämistä, vaan jotain aivan muuta.
Mikä ihmeen metataso?
Meta (substantiivi):
- Meta on termi, jota käytetään kuvaamaan jotakin, joka viittaa itseensä tai omaan kontekstiinsa.
Tarkoitus: Meta on käsite, joka liittyy itsereflektoivaan tai itseään käsittelevään toimintaan tai sisältöön. Esimerkiksi ’metakielessä’ puhutaan kielestä, joka kuvaa tai analysoi kieltä itseään. (Lähde)
Metatasolla liikkuminen on vähän kuin näyttäisi peiliä eri puolilta, katsellakseen tilannetta eri näkökulmista.
Tässä kouluttajamme Kimmo ja Ville olivat ekpserttejä. Huomasin, kuinka he vähän väliä puhuivat tilanteita auki, ikäänkuin olisivat ottaneet tilannekuvia selfie-tikulla eri suunnista…
”Nyt mä huomaan, että mä tulkitsen tätä asiaa omasta näkökulmasta. Mitäs te ajattelette tästä käsitteestä?”
”Mitä tästä asiasta voisi ajatella?”
Ajattelun ajattelua ja ilmiöiden tulkitsemista
Metassa kyse on tietoiseksi tulemisesta ja oman ajattelumme ajattelemisesta. Luin eilen Esa Saarisen ajatuksen tästä:
”Ajattelun ajattelu tavoittelee tilannetta, jossa ihminen voi tunnustella toisenlaisia ajatuksia kuin niitä arjessa tavallisesti mieleen tulevia.”
Ihmisellä on muita luotuja suurempi kyky ajatella sitä, mitä ajattelee. Esimerkiksi, ”Miksi ajattelen näin?” on kaikessa yksinkertaisuudessaan syvällinen kysymys, koska se tiedostaa, että on muitakin tapoja ajatella kyseistä asiaa tai tilannetta.
Saarisen ajattelu on mielestäni aika mielenkiintoista… 🙂
”Jos ihminen ei ajattele omaa ajatteluaan, hän ajautuu ajattelemaan jotakin muuta kuin mitä hän olisi halunnut ajatella ja olisikin ajatellut, jos olisi tarkemmin ajatellut, mitä kaikkea tästä kaikesta pitäisi ajatella.”
Metatasolla ryhmän hyödyksi
Esihenkilö, kokeileppa tämänkaltaista lähestymistä tiimipalaverissa seuraavan kerran, kun aikarosvot pääsevät vauhtiin:
”Nyt mä huomaan, että jotkut teistä olette saaneet käyttää hieman vähemmän puheenvuoroja kuin toiset. Ben, mitäs sun mielessä liikkuu, kun me puhutaan tästä ilmiöstä?”
Huomaa tässä fokuksen siirto etäämmälle, yhdestä puheenvuorosta koko ryhmään. Samalla ryhmän jäsenet näkevät ajankäytön ja tasapuolisuuden tärkeyden. Huomaa myös sanavalinta: jotkut ovat puhuneet vähemmän. Näin ei kiinnitetä huomiota niihin, jotka ovat puhuneet liikaa (etteivät he koe tilannetta tuomioksi), vaan siihen, että toiset eivät ole vielä saaneet puheenvuoron mahdollisuutta.
Yksikin tällainen hyvin ajateltu ja taitavasti aseteltu lause voi ohjata koko loppupalaverin kulkua. Tämän seurauksena moni miettii puheenvuoroaan hieman kriittisemmin (hyvällä tavalla), eikä sen jälkeen ehkä yhtä helposti jaarittele hukkaan yhteistä ja kallista palaveri- ja työaikaa, heittelemällä kehiin jokaista ajatusta, jonka sylki suuhun tuo.
Olen sitä mieltä, että moni palaveri voisi olla huomattavasti napakampi ja tehokkaampi, kun aletaan ajatella ja liikkua enemmän metatasolla. (Esihenkilö, ole hyvä! Ja jos juuri säästin teille kasan euroja työajan hukkaamisesta pitkässä juoksussa, mieti kuinka paljon voin säästää teille tätä kautta!)
Puhepiraatti ja pelastava meta-puheenvuoro
Yksi loistavimmista esimerkeistä, jonka kuulin samaisessa työnohjauskoulutuksessa oli kerronta eräästä suuren ryhmän keskustelutilanteesta, jossa yksi suulas henkilö oli kaapannut liian pitkän ajan oman näkulmansa esittämiseen. Useampi jo vaihteli asentoa tuolillaan, etsien pelastusta puhepiraatin kourista, kun yhtäkkiä yksi itsetietoinen jäsen keskeytti puheenvuoron rohkeasti ja tehokkaasti:
”Mä huomaan, että mä alan kokea sisäistä levottomuutta kehossani, kun mä katson kelloa.”
Tämä hätkähdytti papupadan. ”Oumaigaash, sori, mähän puhun tässä aivan liikaa!” (Voin kuvitella yleisen huojentavan ”Jep!”- fiiliksen ja näkymättömät (tai näkyvät) nyökkäykset, kun puhuja hiljeni, kuitenkin pahemmin loukkaantumatta! Huomaa, kuinka paljon syyttelyä toimivampi keino tässä oli itsetietoisuus ja meta-sanoitus. Keskustelu saatiin palautettua takaisin oleelliseen ja jäljellä olevat kallisarvoiset minuutit takaisin hyötykäyttöön. Jos aika on rahaa, puhuja olisi autuaassa epätietoisuudessaan varastanut helposti isossa ryhmässä satoja, jollei tuhansia euroja, kiireisten ihmisten aikaa, yhteenlaskettuna.
Wau! Huikeasti huomattu, sanottu ja ohjattu tilannetta reilulla tavalla. Tämä sankariteko havainnollisti metatasolla liikkumista, ajattelun ajattelua, tietoisuutta tilanteesta – sekä läsnäoloa. Veikkaan, että tuona päivänä jokainen oppi jotain itsereflektoinnin voimasta ja käyttämisestä yhteiseksi hyväksi. Itse muistan kokeneeni tulevana työnohjaajana tuon kuullessani, kuinka ryhmäämme laskeutui ikäänkuin pyhä ahaa-elämys ja oivalluksen tuoma tyytyväisyys.
Kehotietoisuus vie syvemmälle metaan
Mitä sinussa tapahtui, kun luit äskeisen esimerkin?
Tuo oli rehellinen kysymys. Samalla se oli terapeuttinen sellainen, jota kehotietoiset terapeutit, kuten esimerkiksi vaimoni, Sonja, ja oma työnohjaajani, Tarja, käyttävät paljon. Kehotietoisuus on yksi metatason tehokkaista puolista, kun halutaan siirtyä mielestä sydämeen, kognitiosta kehon kuuntelemiseen.
”Miltä susta nyt tuntuu, kun sä kerrot mulle tästä asiasta?”
”Mitä sä huomaat, että sun kehossa tapahtuu, kun muistelet tätä vaikeaa kokemusta.”
Kyse on tietoisuudesta ja läsnäolosta, jota jokainen meistä voi harjoitella.
”Mitä tässä oikein tapahtuu?”
”Miksi mä triggeröidyn niin paljon tässä tilanteessa, kun mun puoliso sanoo noin?”
Yksi parhaista huomioista, jonka vaimoni hiljattain kuuli meidän tunneälyiseltä 10-vuotiaalta, kun äiti meinasi lähteä pois huoneesta pojan harjoitellessa vaikeaa kitarasooloa:
”Mom, stay here, cause you’re my emotional stability.”
Terävä neljäsluokkalaisemme on oppinut tunneälytaitoja ja ensimmäisiltä kouluvuosiltaan asti suomalaisessa (yhdessä maailman parhaassa) koulusysteemissä (jonka todellakin huomaan, ja josta olen äärimmäisen kiitollinen lasteni elämän kannalta). Huomasitko meta-ajatteluni suluissa 🙂
Metataidot eivät ole vain ammattilaisille
Onneksi metatason hyödyntäminen ei ole vain koulutettujen terapeuttien tai työnohjaajien yksinoikeus, vaan kaikkien käytettävissä. Sitä voi hyödyntää pikkuliigan jalkapallovalmentaja aikalisä-spiikissään:
”Hei, mitä meille on nyt tapahtunut tässä toisen erän alussa? Te ette enää pelaa tiiminä, vaan Vili vetää vasenta ylälaitaa soolona ja Osku ja Saila asettuvat sokeasti mihin sattuu ilman kunnollisia syöttöpaikkoja.”
Tässä valmentaja nostaa tietoisuuden tilan yhteisen tutkinnan alle, kuvaa sitä brutaalin rehellisesti ja laittaa pelaajat reflektoimaan tilannettaan. Tämä metatiedon nostama haaste parhaimmillaan puhkaisee pelaajien kuplan ja auttaa heitä pääsemään takaisin fokukseen. Ulkoinen valmentaja tuo uuden näkökulman.
Yhteenveto
Metataso on yksinkertaisesti läsnäolevaa ajattelua. Ensimmäinen askel on oppia ajattelemaan metatasolla. Katselemaan asioita monista eri näkökulmista. Suosittelen tämän taidon harjaannuttamista TODELLA lämpimästi. Esihenkilö, tiimin johtaja, toimitusjohtaja, valmentaja, työnohjaaja, terapeutti, vanhempi, lapsi – kuka tahansa ja missä tahansa roolissa olet ja toimitkaan – pysähdy ajattelemaan!
Laita se vitsin puhelin pois näkyvistä, pärinät pois päältä, ja ala tutkimaan ympäristöä, tilannetta lapsenkaltaisella uteliaisuudella. Elä hetkessä, kuin se olisi ensimmäinen laatuaan tai viimeinen sulle annettu! Hetki on tärkeä. Aika on rahaa. Tätäkään hetkeä et saa enää koskaan takaisin.
Toiseksi, ala liikkumaan tietoisesti enemmän metatasolla. Aivan rohkeasti, kuin joku outo filosofi konsanaan. Huomaa asioita. Nosta ne toistenkin tietoisuuteen. Tuo ne esiin. Puhu epäkohdista (ystävällisesti ja uteliaasti). Sanoita ajatuksiasi. Kerro tuntemuksistasi. Kysy siitä, mikä mietityttää.
Ei näiden kanssa tarvi, eikä kannatakaan olla ärsyttävä nipottaja – vain kiinnostunut ajattelija. Ei kannata myöskään viedä tätä liian pitkälle, vaan sopivasti ja sen verran, mitä toisetkin pystyvät nielemään ja mikä on edullista kokonaisuuden kannalta. Joku on sanonut tähän osuvasti, että…
”Maturity Is knowing when to be immature.”
Kypsyys on sitä, että tietää milloin osaa käyttäytyä epäkypsästi, oikeassa kohdassa. Voit heittää joskus läpän sopivassa kohtaa palaveripöydässä, mutta älä koskaan naura äänekkäästi hautajaisissa, taikka saattohoito-osastolla.
Muista metataso.
–-Valtteri Tuokkola, työnohjaaja, valmentaja ja kouluttaja
Kiitos lukemisesta! Mitä ajatuksia tämä artikkeli herättää sinussa? Arvostan kommentteja ja palautteita! Tutustu nettisivuihini, josta löytyy lisää artikkeleita samantyyppisistä aiheista. Jos kaipaat tukea metatason ymmärtämiseen, ota rohkeasti yhteyttä ilmaista kartoituskeskustelua varten.
