Olen tehnyt työurani ihmisten parissa, ja fokuksessani on jo pitkään ollut valmentava johtajuus. Viime vuosina, etenkin työnohjaajaksi valmistuttuani, olen lisännyt tähän filosofiaani ratkaisukeskeisyyttä – sitä, miten voisin auttaa muita konkreettisesti löytämään omat oivalluksensa ja voimavaransa sen sijaan, että tarjoaisin heille valmiita vastauksia. Mielestäni tämä asenne on hyödyllinen koko elämässä.
Matka omasta tekemisestä muiden valmentamiseen
Ensimmäinen työpaikkani valmistumisen jälkeen vei minut erään seurakunnan nuorisotyön johtajaksi Kanadaan. Aluksi en mieltänyt itseäni tarpeeksi karismaattiseksi vetäjäksi, koska olin luonteeltani enemmän pohdiskeleva ja taustalla viihtyvä persoona kuin näyttämön keskellä oleva innostaja – jota jostain syystä oletin (etenkin kanadalais-) nuorten kaipaavan.
Pian kuitenkin onnekseni huomasin, että aitous ja välittäminen olivatkin tärkeämpiä kuin ulospäinsuuntautunut persoona. Nuoret eivät kaivanneet viihdyttämistä, vaan aitoja kohtaamisia, rohkaisua ja sitä, että joku kuuntelee heitä aidosti. Tämä oivallus muutti ideologiaani itselleni luontaiseen suuntaan.
Perustin pienen johtotiimin neljästä nuoresta, joille annoin vastuuta ja tilaa kokeilla omia ideoitaan ja toteuttaa niitä nuorisotyössä. Tiimin ilmapiiri kasvoi pian todella avoimeksi, innostuneeksi ja luottavaiseksi. Sain useilta vanhemmilta kiitosta siitä, että näiden nuorten henkilökohtainen kasvu oli silmiinpistävää – erityisesti vastuun kantamisen alueella. Opin tuolloin itse paljon luottamuksesta, voimauttamisesta ja siitä, kuinka ihmiset sitoutuvat, kun he saavat vaikuttaa asioihin ja kokea omistajuutta.
Kolme perustarvetta kasvulle ja motivaatiolle
Kuten itsemääräämisteoria (Self-Determination Theory, SDT) kuvaa, ihmisellä on kolme keskeistä psykologista perustarvetta, joiden täyttyminen edistää hyvinvointia, motivaatiota ja kasvua:
- Autonomia – kokemus siitä, että saa vaikuttaa omaan toimintaansa ja tehdä valintoja omien arvojen ja kiinnostusten mukaisesti.
”Haluan tehdä tätä, en vain koska minun täytyy.”
- Pystyvyys (kompetenssi) – tunne siitä, että osaa ja pystyy onnistumaan tehtävissään ja saavuttamaan tavoitteitaan.
”Osaan tämän – ja voin kehittyä lisää.”
- Yhteisöllisyys (yhteenkuuluvuus) – kokemus siitä, että kuuluu joukkoon ja että muut välittävät ja arvostavat.
”Olen osa tätä porukkaa, ja minulla on merkitystä.”
En silloin sitä vielä ymmärtänyt, mutta nämä kolme tarvetta täyttyivät selvästi “nuorteni” keskuudessa. Saimme kokea vahvaa yhteisöllisyyttä, kasvavaa pystyvyyttä (minäkin uudessa roolissani) ja jaettua sisäistä motivaatiota. Vapaaehtoiset “nuoreni” toimivat aktiivisesti omasta halustaan – ilman ulkoisia palkkioita tai bonuksia.
Massoista muutamiin
Seuraavassa työpaikassani – jälleen nuorisotyön johtotehtävissä – asetin alkuun tavoitteekseni kasvattaa toimintaa nopeasti laajemmaksi. Haaveilin isosta, kukoistavasta yhteisöstä, jossa olisi paljon osallistujia ja näkyvyyttä. Pian kuitenkin oivalsin, että todellinen ja kestävä kasvu ei synny määristä, vaan ihmisistä.
Huomasin, että kun keskityin muutamaan sitoutuneeseen ja motivoituneeseen nuoreen, vaikutus oli moninkertainen. He kasvoivat vastuunkantajiksi, esimerkeiksi muille ja toiminnan sydämeksi. Samalla itse opin, että johtajana on paljon tärkeämpää panostaa ihmisten kehittämiseen kuin pelkkään toiminnan laajentamiseen.
Tämä oivallus pätee myös laajemmin työelämään: määrän sijaan kannattaa keskittyä laatuun, syvyyteen ja vaikutukseen. Kun kehität ja tuet muutamia avainhenkilöitä, heidän kasvunsa heijastuu koko organisaatioon. Näin syntyy positiivinen kierre, jossa ihmiset innostuvat, sitoutuvat ja vievät yhdessä asioita eteenpäin – aidosti ja omannäköisesti.
Kohti valmentavampaa otetta
Myöhemmin urani vei minut ulkomaille ja aivan toisenlaisiin työympäristöihin. Työskentelin paitsi nuorten myös aikuisten, ammattilaisten ja eri kulttuuritaustoista tulevien ihmisten parissa. Opin, kuinka tärkeää on ymmärtää erilaisia toimintakulttuureja – ja ennen kaikkea, kuinka ratkaisevaa on johtaa kuuntelemalla.
Aluksi yritin kantaa liikaa vastuuta itse. Halusin auttaa, mutta tein sen tavalla, joka piti minut kaiken keskiössä. Vähitellen opin, että tehokkain tapa tukea yhteisöä – oli kyse sitten tiimistä, organisaatiosta tai kansainvälisestä verkostosta – on vahvistaa muita, ei tehdä kaikkea itse.
Roolini muuttui suorittajasta valmentajaksi. Aloin kysyä yhä useammin:
- Miten voisin auttaa toisia onnistumaan paremmin?
- Miten voisin luoda ympäristön, jossa ihmiset voivat löytää oman tapansa tehdä työtä, kasvaa ja voida hyvin?
Valmentavan johtajuuden periaatteita
Tässä muutamia valmentavan johtamisen perusperiaatteita, joita olen vuosien varrella poiminut omaan työkalupakkiini. Ne soveltuvat niin tiimien, yritysten kuin yhteisöjenkin johtamiseen:
- Kunnioitus ja luottamus – Luo turvallinen ja avoin ilmapiiri, jossa jokainen uskaltaa tuoda näkemyksensä esiin. Näytä itse esimerkkiä kunnioittavalla käytöksellä ja pidä kiinni lupauksistasi.
- Aktiivinen kuuntelu – Johtamisen ytimessä on kuuleminen. Kun todella kuuntelet työntekijöitäsi, opit heidän tarpeistaan, vahvuuksistaan ja näkökulmistaan enemmän kuin yksikään raportti voisi kertoa.
- Oivalluttaminen – Kysy sen sijaan, että vastaat. Autat ihmisiä löytämään omat ratkaisunsa ja kehittämään ajatteluaan. Tämä lisää vastuunkantoa ja sisäistä motivaatiota.
- Rohkaiseminen ja valtuuttaminen – Tunnista vahvuudet ja anna ihmisille tilaa käyttää niitä. Älä mikromanageroi – luota heidän tapaansa tehdä työtä, kunhan suunta on yhteinen.
- Oppimisen kulttuuri – Luo työyhteisö, jossa palautetta ei pelätä, vaan sitä pidetään luonnollisena osana kehittymistä. Pienet oivallukset voivat muuttaa koko yhteisön suuntaa.
Valmentava johtajuus vaatii poisoppimista vanhoista johtamismalleista ja rohkeutta antaa tilaa muille. Mutta juuri siinä piilee sen voima: johtaja ei ole enää kaiken keskellä, vaan kaiken mahdollistaja.
Lopuksi
Valmentava johtajuus ei ole vain yksi johtamistyyli – se on tapa ajatella ihmisiä ja työtä. Se perustuu luottamukseen, kuunteluun ja haluun nähdä muiden onnistuvan.
Jokainen esihenkilö voi kysyä itseltään:
Miten voisin kehittää omaa valmentavaa otettani – ja siten auttaa tiimiäni kasvamaan vahvemmiksi ja omistautuneemmiksi?
-Valtteri Tuokkola, Raising Potential työnohjaus
Kiitos lukemisesta! Mitä ajatuksia tämä artikkeli herättää sinussa? Arvostan kommentteja ja palautteita! Tutustu nettisivuihini, josta löytyy lisää artikkeleita samantyyppisistä aiheista. Jos kaipaat tukea metatason tiedostamiseen ja hyödyntämiseen työssäsi tai elämässäsi, ota rohkeasti yhteyttä ilmaista kartoituskeskustelua varten.
