Milloin viimeksi on käynyt mielessä monimuotoisuus tiimissä? Mietin eräänä päivänä tekoälyn kanssa tiimityön moninaisuutta, dynamiikkaa ja sen sabotoijia. Chatti tarjosi aika kivoja ehdotuksia, kuten Monologi-Maijaa, Hiljaista Heikkiä ja Some-Seppoa (koko lista kirjoituksen lopussa). Muistelin hymyillen lukuisia erilaisia persoonia, joiden kanssa olen tehnyt tiimityötä vuosien varrella.
Tein aiheesta LinkedIn-postauksen, joka tuotti elävää keskustelua ja hauskoja lisäehdotuksia: tiimityön sabotoijiin:
Salama-Sanna, Kärsimätön Kirsi, Passiivi-Paavo, AI-Aija, Vetäytyjä-Venla, Kimmo-Kivireenvetäjä, Paula-Pakkosanoajotain, Perässä vedettävä Pertti, Ulkona-Ulla, Ei-kuitenkaan Erja, Jääräpää-Jorma, Vastarannan Ville ja Kaikkien kaveri-Kalle. 😁
Kaikki nämä tyypit tuovat oman makunsa tiimikeskusteluun, sekä hyvässä että pahassa – riippuen tiimidynamiikasta ja erityisesti sen johtamisesta.
Tietenkään näiden (erään Linkkarikommentoijan mukaan rakastettavien) tyyppien ei tarvitse sabotoida palavereja, mutta niin ikävä kyllä helposti käy, varsinkin jos ratissa on uudehko kuljettaja. Ja vaikka kuljettaja olisi kuinka kokenut, johtaminen ja esihenkilötyö ovat sellaista trapetsitaiteilua ihmisdynamiikan ristivedoissa, että homma on ”mielenkiintoista” käytännössä.
Johtajuus käytännössä: tiimin johtaminen kuin auton ohjaaminen
Poikani sai pari viikkoa sitten ajokortin ikäpoikkeusluvalla. Luulin hänen jo reputtaneen, kun ajokokeen jälkeen opettaja piti hänet autossa hyvän tovin loppukeskusteluissa.
”Kaikki meni niin kuin pitikin”, sain kuitenkin helpotuksekseni kuulla. ”Annoin pojalle muutamia vinkkejä turvalliseen ajamiseen. Nyt voi sitten jatkaa harjoituksia, kortin kanssa.” 😀Totta. Vaikka kortti olikin nyt taskussa, ensimmäiset kuukaudet ovat tärkeätä aikaa oppia ajovarmuutta eri olosuhteissa.
Mutta palataanpa takaisin tiimityöhön.
Meneekö sun yhteisön tiimipalavereissa kaikki niin kuin pitääkin? Vai muistuttaako touhu enemmän albanialaista liikennettä, jossa kiilaillaan, tööttäillään, hurjastellaan, vilkut jää käyttämättä ja joku menee välillä ympyrässä väärään suuntaan? (Tosi tapahtuma… asuin Albaniassa 7 vuotta).
Seuraavassa tekoälyn kanssa tuottamassa kuvassa nostan muutaman asian tiimin kuljettamisesta monimuotoisissa tiimeissä.
🔹 Valot – näytä suuntaa ja tee asioita näkyväksi
- Voit käyttää ”pitkiä valoja” ja valaista palaverin tavoitetta heti sen alussa. Mikä on tämän palaverin tarkoitus? Mihin tällä pyritään. Selkeä kommunikaatio herättää sekä luottamusta että tsykolokista turvallisuutta. Kommunikaatio. Kommunikaatio. Kommunikaatio. Sitä on yleensä aina liian vähän, vaikka kuinka luulet, että sanoit jo asiat… eikö ihmisten pitäisi ne jo tietää!?
- Voit käyttää “lyhyitä valoja” koko ajan. En tarkoita överiä vääntämistä, mutta sitä, että pysy koko ajan relevantissa konkretiassa ja varmistele säännöllisesti, että kaikki näkevät, mihin ollaan menossa.
🔹 Vilkut – ohjaa keskustelua eri suuntiin
- Kun Dominator-Daniel alkaa vaahdota, voit “vilkuttaa” kommunikaatioliikennettä toiseen suuntaan. Voit kokeilla hienovaraisesti, ja jos (yleensä kun) ei toimi, niin rohkeasti vaan vilkku päälle ja nokka väliin määrätietoisesti (kuten taas siellä Albanian liikenteessä. Muuten jäät odottelemaan ikuisesti vuoroa, jota ei koskaan tule).
- Käytä siis johtajana määrätietoisesti vilkkuja ohjaamaan palaverin kulkua eri kaistoille ja käännöksissä. Älä ole reaktiivinen, vaan proaktiivinen johtaja. Ennakoi tilanteita.
🔹 Jarrut – pysäytä auto hallitusti
- Joskus keskustelu menee liian yksipuoliseksi, kuten Monologi-Maijan vallitessa, jolloin on pakko jarruttaa kovasti. Hienoin jarrutus, jonka kerran kuulin oli, kun eräs henkilö otti way too much aikaa jossain ryhmäkeskustelussa. Joku ryhmäläinen yhtäkkiä keskeytti rohkeasti: ”Hei, sori, kun mä keskeytän… mutta mä koen nyt levottomuutta mun kehossa meidän yhteisen ajankäytön suhteen.” Puhuja sai viestin, ei edes loukkaantunut! – ja ilmapiiri, sekä palaveri oli hetkessä pelastettu. Wau!
- Joskus taas mennään liian kovalla vauhdilla. Intoa ja energiaa on, joka on loistava juttu – mutta liika on liikaa! Keskustelu rönsyilee nopeasti epäolennaisiin.
🔹 Kaasu – anna tilaa edetä
- Toisinaan taas tarvitsee painaa kaasua. Varsinkin introverttien kanssa (itse tiedän tunteen). Jos vetäjä kysyy: ”Hei Valtteri, mitä sä ajattelet tästä asiasta? Sulla on varmasti joku hyvä ajatus tähän!” ”Itse asiassa joo, mulla oli tähän yks ajatus…”
- Joskus tarvitaan kastelua uusille ajatuksen siemenille. Varsinkin esihenkilöltä tullut kaasu, kun sen tekee fiksusti, antaa vauhtia toimintaan.
🔹 Turvavyö – luo turvallinen ilmapiiri
- Esihenkilönä, älä salli vähättelemistä, ohittamista, epäkunniottavaa käytöstä, päällepuhumista, liian pitkiä puheenvuoroja tai vääränlaista palaverikulttuuria, mitä et halua. Ole jämäkkä, koska se rakentaa luottamusta tiimissä.
- Panosta kunnioitukseen, tasapuolisuuteen, arvostukseen, dialogiin…
Näitä metaforia voisi laajentaa paljonkin lisää:
🔹 Peilit – tarkkaile tilanteita
🔹 Pyyhkijät – pidä visio kirkkaana
Jne, jne…
Johtajaksi kasvetaan, ei synnytä
Itselleni on jäänyt mieleen parikymmentä vuotta sitten lukemani John Maxwellin ajatus siitä, että monet maailman parhaista johtajista ovat ”learned leaders.” He eivät olleet luonnonlahjakkaita johtajia, joille karismaa jaettiin kauhalla silloin kuin muut saivat vain lusikalla. Tai ketkä nauttivat suunnattomasti huomion keskipisteenä olemisesta. Huippu johtajat voivat itse asiassa olla introverttejä, insinöörityyppejä, tai mitä tahansa muunlaisia persoonallisuuksia. Johtajuutta voi oppia siinä missä muitakin taitoja. Itselleni tämä ajatus on ollut motivaattori, joka on ajanut kehittämän rohkeasti omaa johtajuuttani sieltä vuodesta 2004, kun tuon lauseen luin.
Toinen Maxwellin sanonta, joka on jäänyt mieleen, on:
”Everything rises or falls on leadership.” Kaikki rakentuu tai kaatuu johtajuudelle.
Jotta erilaiset tiimiläiset voisivat kukoistaa omina itsenään, omia lahjoja hyödyntäen, osana tiimiä, tarvitaan hyvää johtamista. Tiimityön ei tarvitse vain toteutua, vaan se voi loistaa ja rakentua optimaalisesti täyteen potentiaaliinsa.
Johtaja, ole rohkea! Esihenkilö, you got this! Teet arvokasta työtä ihmisten johtamisessa.
PS. Tässä vielä OG-lista tiimikeskustelun sabotoijista:
🎤 Monologi-Maija: Puhuu pitkään ja hartaasti, eikä huomaa että muut ehtivät nukahtaa tai googlata lomakohteita sillä aikaa.
🧨Dominator-Daniel: Kaappaa tilan, varastaa ajan ja uhkaa tappaa panttivangit.
⏰ Aikahyppääjä-Aki: Palaa jatkuvasti kolmeen palaveriin sitten käsiteltyyn aiheeseen: “Mutta entä se mikä jäi kesäkuussa vähän kesken…”
🕵️ Salaliitto-Sari: Näkee jokaisessa ehdotuksessa piilotetun agendan: “Mitä tässä on oikeesti tapahtumassa pinnan alla?”
🙊 Hiljainen Heikki: Ei sano mitään koko keskustelussa, mutta palaverin jälkeen kahviautomaatilla tuhisee passiivi-agressiivisesti.
🏎️ Ohituskaista-Olli: Ei jaksa kuunnella loppuun, vaan keskeyttää joka lauseen puolivälissä omalla “paremmalla” idealla.
🐇 Sivupolku-Suvi: Vie keskustelun salamannopeasti aivan muualle: “Tuo muistuttaa mua muuten yhdestä sarjasta Netflixissä…”.
📱 Some-Seppo: On fyysisesti läsnä, mutta henkisesti TikTokissa.
-Valtteri Tuokkola, työnohjaaja, valmentaja ja kouluttaja
Kiitos lukemisesta! Mitä ajatuksia tämä artikkeli herättää sinussa? Arvostan kommentteja ja palautteita! Tutustu nettisivuihini, josta löytyy lisää artikkeleita samantyyppisistä aiheista. Jos kaipaat tukea monimuotoisten tiimien kanssa navigointiin, ota rohkeasti yhteyttä ilmaista kartoituskeskustelua varten.
